kellohistoriikki
Suhteeni rannekelloihin on ollut suhteellisen pomppuinen. Ekalla luokalla pureskelin silloisen ihanan Minni-kelloni palasiksi kun O-aukeaman oppiminen herätti agressiivisia tunteita ja kolmannella luokalla Virosta, Mustanmäen torilta hankkimani äärimmäisen tyylikäs ajannäytin ( siis siinä oli sellainen hämähäkki sekuntiviisarin tilalla ja kellotaulu oli seitti, uuh!) menehtyi vain kahden päivän nuoressa iässä. Sen jälkeen pärjäsinkin monta vuotta mainiosti ilman kelloa. Kännyköiden tultua kuvioihin vapauduin ajankyselemisestä täysin ja elin tyytyväisenä kellotonta elämääni.
Lukion ekalla äidin lahjapaketista kuitenkin kääriytyi kaunis kello ja se pysyikin liimattuna ranteeseeni kunnes katosi vahtovuoden aikana. Hankin tuolloin korvaavaksi vekottimeksi Ihaa-kellon ( just se nalle puhin masentava aasi) mutta tuo kello ei koskaan aiheuttanut suurempia tunteita ja saikin jäädä kellojen hautausmaalle viisareiden nukahdettua.
Tuoreena yliopistolaisena intouduin käyttämään iskän tuomaa tuliaiskelloa mutta siitä ilkimyksestä hajosi hihna ja jäin taas kellottomaksi. Sellaisena olenkin ollut viimeiset kaksi vuotta. Aikaa on taas tiirailtu kännykästä ja ranteet ovat saaneet ruskettua ilman rajoja. Näin oli tilanne aina eiliseen saakka...
Matkalla Specsaversin muotinäytökseen bonggasin erään koruliikkeen ikkunasta komeat puoleen hintaan kyltit ja erään kauniin kellon houkuttamana harhauduin reitiltä kauppaan sisään. Ja siellä se oli. Ihana, suuri kelloni. Sain sen jopa alle puoleen hintaan koska kaupan korttikone ei toiminut ja jouduin kipaisemaan nostamaan käteistä. Tästä hyvästi kiva myyjätyttö tipautti hintaa vielä reilut seitsemän euroa:)
Hih, olen aika höperönä kellooni. Pitää aina välillä vähän heilutella rannetta ja aikakin pitää tarkastaa muutaman minuutin välein;)
Käytätkö rannekelloa?
ps. ei voi olla totta! löysin tuossa äsken sen äidin antaman kauan kadoksissa olleen kellon. Se oli jenkkivuoden aikaisia kirjeitä sisältäneessä laatikossa. Nyt pitääkin hankkia siihen uudet patterit ja sitten voinkin keikaroida kahdella kellolla;)
Tunnisteet: Ostoksilla
lähettänyt Jonna | 21.43
17 kommenttia:
Käytän toisinaan. Omistan neljä rannekelloa, joista käytän kolmea. Espritin rannekello kapealla mustalla nahkarannekkeella ei vaan jotenkin iske. Loput ovat enemmän makuuni: yksi korumainen titaanikello + mustalla ja ruskealla leveällä nahkarannekkeella olevat kellot. Useammin aika tulee kumminkin tarkistettua kännykästä.
Mulla on kaksi kelloa, joista toinen on yleensä aina ranteessa. Se on kyllä lähinnä sykemittari, mutta näyttää toki ajankin ;)
Toinen on fiinimpiin tilaisuuksiin, Quiksilver Roxyn kello leveällä valkoisella nahkahihnalla. Se on Itävallasta ostettu ja suuri luv, mutta pelkään hihnan menevän pahaksi. Onhan siinä jo nyt kulumisen merkkejä.
Ehkä jossain vaiheessa päätän, että Polarin sykemittari ei käy mekkojen kanssa arkipäivissäkään ja hankin jonkun toisenlaisen vekottimen, mutta ainaki nyt pärjään näillä :)
Niin ja piti vielä sanomani, että hieno tuo uusi rannekellosi! :)
Oi oi, mullakin oli sellanen hämähäkkikello!:D Se tosin kesti käytössä vähän kauemmin. Ja kaverillani oli sellainen missä oli taustakuvana kissa ja viisarina hiiri. Ne oli kyllä hienot sillon:D
Mä käytin kelloa koko kouluajan ekaluokasta lukion loppuun. Sen jälkeen ne jotenkin vain jäi. Nykyään omistan pari kivaa kelloa, mutta käytän niitä vain silloin tällöin vähän niinkuin koruina, en niinkään kertomaan aikaa.
Juu, vaikka ei siitä paljon iloa ole, koska myöhästely on kroonistunut mulle jokapäiväseksi vaivaksi tässä parin vuoden aikana. Toi sun uusi, kaunis kellohan käy muuten rannekorusta. Ihana!
Käytän ja ihan aina! Tunnen oloni täysin alastomaksi ilman! Sain itse valitsemani täydellisen DKNY-kellon siirtyessäni aikuisten ikävuosiin ja vaikka tuosta merkkitapahtumasta ei olekaan vielä hirveän montaa vuotta, voin todeta, että elämä tuon ajannäyttäjän kanssa is pure love :D
Jos joskus olisi aikaa ja intoa käydä etsimässä sopivaa kelloa kaupoista, niin sitten omistaisin. Viimeksi oon tainnut pitää joskus ala-asteella jotain Minni Hiiri-kelloa. Kännykästä sen ajan näkee ja jos ei ole kännyä huutelen pitkin kyliä että mitä se kello on.
Pukiltakaan sitä ei uskalla toivoa, kun ei kuitenkaan saa sellaista mitä haluaa :(
Toi on sairaan ruma. Sun on ehkä pakko antaa se mulle. Kurja juttu. Voit vaikka tuoda sen sitten, kun tuut käymään.
En vaan "osaa" käyttää rannekelloa, mutta omasi on kyllä oikein kaunis :)
Mulla on yksi rannekello, joka on aivan ihana. Ranneke on kokomusta käärmennahkakuviopainaumilla ja kello-osa on pyöreä ja hopeinen, jossa kellotaulun ympärillä on pieniä timantteja. Rakastan sitä.
Mulla on (lasten?) punainen, muovinen vedenpitävä kello, joka ei tosin edes käy :D Se käy silloin tällöin asusteesta.
MOI!
Hieno kello mut nyt olis muuta..
Olet saanut hyvät rasvat, ainaki Elidel on kuulemma tujua ainetta. Pistä sitten kokemukset blogiin niin tiedän haluta jos tarvii. Kuinka paljon olet kokeillut hivenaineita ym? Helokkiöljy on iholle hyvää, tosin kapselit aiheuttavat yleisesti allergisia oireita joten syljen kapselit roskiin ja imen vain öljyt. Sinkkikin on hyväksi. Nyt aloin kampaajan suosittelemana syömään Dermosilin Iho&kynnet ravintolisää.
Ihan mielenkiinnosta tee joskus postaus näistä rasvoista yms jos olet käyttäny, vois olla muilleki avuksi.
Sirpa
Minunkin kellohistoriani on pitkä, tosin se sisältää vain muutaman vuoden tauon. Tällä hetkellä aktiivikäytössä on kolme kello: Guessin iso kello, Guessin siro pieni kello ja Dieselin mustalla nahkarannekkeella varustettu kello.
Töissä esim. palavereissa on paljon huomaamattomampaa katsoa aika rannekellosta kuin tonkia kännykkä esiin :).
Olen vähän samanlainen kuin sinä. SIlloin tällöin saan tai ostan jonkun kellon, käytän sitä kunnes siitä patterit loppuu ja sitten olen taas kellottomana pari-kolme vuotta. Mikä siinä mahtaa olla niin vaikeaa, siinä kellojen patterien vaihdattamisessa?
En sitäpaitsi pidä kellojen ahdistavasta olemuksesta. Varsinkin Swatchit hiostaa. Nykyinen kelloni on kylläKin Swatchin orava-kärpässienikello, vaan missähän se lienee.
Aivan jumalainen kello! Mistä se on? Mulla on tällä hetkellä kolme kelloa, kaikki hirveen samantyylisiä pieniä hopeisia, mutta kyllä niistä tykkäilen, vaikkeivät kovin usein ranteeseen eksykään :)
Olga: Mun on ihan vaikea tottua katsomaan kello muualta kuin kännykästä:)
bubble: Uh, sykemittari olisi kiva! :)
Anonyymi: ah ne kellot oli kyllä upeita ja niin cooleja;D
Anonyymi: Tää käy kyllä sellaisesta ihanasta massiivikorusta, oon ihan villinä kellooni:)
Katti: Mulla ei ole ikinä ollut tota alastomuustunnetta ilman kelloa mutta ehkäpä kehitän sellaisen tämän uutukaisen myötä;D
Mikkan: kännykkä toimii kyllä täysin rannekellon korvaajana ja totta, kelloa on hankala toimia lahjaksi:)
Tuuli: Hahaha, Maarit ehti varaamaan tän ja muuttui tosi agressiiviseksi kun vähäksi aikaa unohdin sen varauksen;D
Ocean: Tässä käytössä on kyllä vähän opettelua:)
Cloe: kuulostaapa kivalta!
hilla :)
sirpa: hei, voisin tehdä pian postausken siitä miten rasvat ovat tehonneet:)
Tessa: haha, joo se kännykän esiin kaivaminen on aina vähän noloa ;D
May: se on kyllä ihan älytöntä, että miten se pattereiden vaihto voi olla niin ylivoimaista!
tipitii: kiitos! ja kello on Calvin Kleinin:)
Heh, mun söpölle vaaleansiniselle muovikellolle kävi ekaluokalla veikkaisin i-kirjaimen kohdalla samoin kuin sun Minni-kellolle. Söin rannekkeen rikki, ja mutsi ei suostunu (luojan kiitos) enää ostamaan mulle uutta kelloa. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu