Lapsuudenkaipuu

Päätin sitten tänään ihan oikeasti luovuttaa sen tentin kanssa. Tai, siis menen kyllä paikalle ja aion rasittaa jotain poloista vastaustentarkastajaa raapusteluillani mutta läpipääsy saa jäädä syksyyn. Oikiksessa on kyllä se surkea puoli, että tenttialueet ovat niin isoja, että parin päivän rehkintä ennen tenttiä ei ihan kamalasti auta jos muu kuukausi on vietetty lekotellen. Isot kiitokset kuitenkin kaikista kivoista sanoista joita jättte eilisen itsevihasäälisen postauksen kommenttiboksiin:)

 

Kirsikan  postaus ( ja ehkä ihan vähän myös tämä taustalla soiva Kaija Koon Minä muistan sinut... hmnn.. mut saisi oikeasti vierottaa youtubesta) sai haikailemaan sitä lapsuuden kesäfiilistä. Sitä tunnetta kevätjuhlapäivänä suvivirren ( soitetaanko sitä edes enää?!) soidessa kun tiesi, että seuraavat kaksi ja puoli kuukautta olisi vapaa kaikesta tylsästä ja ikävästä, matematiikan ylitsepääsemättömistä laskuista ja pluskvamperfekteista ( btw en oikein vieläkään tajua sitä).

Nykyisin kesäni kuluvat töissä ( tosin amen, että töitä on!) ja viikonloppuisinkaan se lomarentous tuntuu liian kaukaiselta, että se saisi napattua itselleen niiksi pariksi lyhyeksi päiväksi. On jotenkin surullista tajuta, että sitä lapsuuden kesälomavapautta ei tule koskaan samaan takaisin. Että loppuikäni tulen olemaan aikuinen jolla on aikuisen velvollisuuksia ja murheita. Tulen kyllä olemaan onnellinen, tulen nauttimaan elämästä ja oppimaan uusia ihania asioita mutta silti, en tule enää koskaan olemaan se vapaa 1o-vuotias rupipolvinen ponnaripää, joka viettää päivänsä leikkien kirkonrottaa, ei välitä viikonlopun säästä ja vahtii pikkuveljiä viikkorahaa vastaan. Muistan jo silloin ajatelleeni, että nämä ovat niitä päiviä joita vielä joskus kaipaan:)

Kävin tänään pyörähtämässä Nanson outletissa ja koska kauppa tyrkytti isoja aleprosentteja + palkan ansiosta tililtä löytyi rahaa, lähdin paikasta muovikassi ilmoisesti keikkuen. Söpöt, samaa sarjaa olevat paita ja toppi lähtivät yhteishintaan 13 euroa ja mekosta pulitin 25 euroa. Tuo mekko hiukan mietityttää. Tykkään kovasti kaula-aukosta ja kuvioinnista mutta väritys on kysymerkki.  

Ja koska olen tänään selvästi ollut tavallista pohdiskelevammalla tuulella olen myös miettinyt, että mistä sitä tietää, että on ihan oikeasti aikuinen? Vai onko aikuisuus vain lain ja ympäristön antama statusarvo jolla ei ole mitän tekemistä oman itsekäsityksen kanssa? Muistan oikeasti 12-vuotiaana olleeni huolestunut, että miten koskan osaan olla aikuinen kun olen aina ollut vain lapsi. Kaksitoista vuotta myöhemmin mietin yhä samaa.

Eli, milloin sitä on ihan aikuisten oikeasti aikuinen?