Lempikoru
Vastaan vihdoinkin Sarakissan minulle heittämään rippiristihaasteeseen. Koska en kuitenkaan ole koskaan kirkkoon kuulunut, en rippiristiä voi esitellä. Sen sijaan päädyin esittelemään rakkaimman koruni. Tai ei. Tuo nyt oli vähän puppua. Ei tämä koru ole minulle rakkain. Se titteli menee tietenkin kaikkien rakkaiden ihmisten hankkimille kimmellyksille. Tämän korun olen ostanut itse (en siis lue itseäni "rakkaaksi ihmiseksi" vaikka olenkin luonnollisesti itselleni tärkeä:D ).
Koru on hankittu vuoden takaiselta matkalta Pariisiin ja olen tässä vuoden aikana ehtinyt kovastikin kiintyä siihen.
Korun "jujuna" on siis sen avonaisuus. Sen voi jättää roikkumaan selän puolelle tai kieräyttää edestä solmulle. Lisäksi olen aivan ihastunut tuohon hempeän vihreään väriin. Pariisilaisella antiikkitorilla tämä rakkauteni maksoi minulle 10 euroa ja sen olen kyllä saanut moninkertaisesti takaisin. ( kiitokset mahtikaverilleni Tuulille, joka kiltisti tinkasi minulle hintaa alhaisemmaksi!)
Ja nyt koruista loogisesti jääkiekkoon:D
Huh! Nyt tuleekin tiukat paikat niitä samperin jenkkejä vastaan. Nyt voinkin samalla tulla kaapista ulos ja tunnustaa, että olen jäänyt aivan koukkuun tuohon lätkän tapittamiseen:) Kaikki alkoi siitä, kun poikakaverini viattomasti ehdotti, että jos katsottaisiin peliä yhdessä. Puolta tuntia myöhemmin poika lähti makuuhuoneeseen leikkimään tietokoneella koska ei enää jaksanut kuunnella karjumistani, meuhkaamistani, kiroilemistani + käyttäydyin kuulemma uhkaavan väkivaltaisesti (Siis hei! jos sitä lätkää katsotaan, niin sitä sitten kanssa katsotaan. Ei mitään laiskaa makoilua sohvalla ja jääkaapilla ravaamista. argh! ) Olen muuten ihan kiintynyt kaikkiin meidän Leijoniin:) Ehdottomat suosikit kyllä löytyvät noista nuoremmista jellonista. Niitä miljoonasarjalaisia peluutetaan ihan liikaa. Nuoret tuovat jäälle suurimman osan säpinästä:)
Myöntääkö kukaan muu saaneensa "kiekkopistosta" ja raivoavansa telkkarille sekä kiroilevansa vastapuolelle?
kuva
-Jonna
Tunnisteet: Jonsku
10 kommenttia:
Todella kaunis koru. Pidän helmistä ja tuossa on kiva tuo juju.
Onpas kiva koru=) Ja voi, kyllähän sä minut tiedät jo, yritin silloin houkutella sua katsomaan mun kanssa lätkää... laitankin tästä vähän omaan blogiin, haha, aika matkija=)
Oikein nätti tuo koru!
Voin jopa ylpeänä tunnustaa seuraavani MM-kisoja Suomen osalta aktiivisesti. Välillä vaan säälittää naapurit, en nimittäin tiedä, kuinka hyvin huutoni ja kiroiluni tuosta seinän läpi kuuluu. Tunneskaala on vaihdellut näissä kisoissa aina äärimmäisestä raivostumisesta onnenkyyneliin.
Tänä vuonna mun kohdalla jääkiekon fanittaminen tyssäsi siihen kun huomasin selotuksien tulevan ruotsiksi :D En ymmärrä missä vika..
Itse innostun valtavasti jos selostaja on hyvä, ja se yksi suomalainen onkin ihan mun suosikki. Latteita ruotsalaisia "Uupsista" kommentteja ei voi edes verrata "VOIVOI LEIJONAT MINKÄ MENITTE TEKEMÄÄN!" huudahduksiin :D
Ihana koru!:) minäkin tykkään helmistä.
Ihana koru! Ihana idea ja väri siinä:) Olen jonkun verran lätkää katsellut mutten mitenkään aktiivisesti..yhden pelin olen katsonut kokonaan:D
jenny: kiitoksia!
tuuli: ootniinkusupermatkija
timantti: Meidän molempien seinien naapureilla on lapsia, joten itse myös toivon, että huutoni eivät kovin kauas kanna:D
xylitol: Minä en ole vieläkään kyennyt ratkaisemaan, että miten ne selostajat osaakin puhua niin nopeasti!
*~sl: kiitos ja helmet onkin mahtavia:)
saima: kiitos:) ja nyt suomea kannattamaan töllöttimen eteen!
Ihanat helmet!<3:O TAHTOO.
vitsi kelasin, että miksi mulla on soinut pari päivää päässä Nahkatakkinen tyttö vaikka en ole kuullut sitä aikoihin. Miksiköhän tosiaan joo... Hirmu hyvin otsikoitu postaus=)
ihanan väriset helmet !:--)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu