Voi kamala.

Voi ei! En sitten saanutkaan Ellokselta sitä mustavalkoista mekkoa! "Loppuumyynti" todettiin vain tylysti lapussa, joka tipahti paketista mekkoihanuteni sijaan. Siis pirskatti sentään! Tehkääpäs nyt hyvä Ellos niistä sivuistanne pikkuisen paremmat, etteivät viattomat tyttörukat joudu pettymään verisesti pakettia avatessaan. Äsh.

Tänään olikin sitten aivan elämää suurempi vaatekriisi. Nelliinan blogissa olleen kehoituksen kautta päädyin lähettämään postia eräälle toimittajelle, joka metsästi SATC-fania juttelemaan tulevasta leffasta ja sen merkityksestä muodille yms. no, minä jossain hetkellisessä mielenhäiriössä sitten lähetin mailia tälle mukavalle toimittajatädille ja tänään löysin itseni pälisemästä jotain älytöntä huolestuttavan ison kameran edessä. Siis oikeasti. Vihaan ääntäni. Mikä ihme minut sai sinne menemään. Kivaa jutussa oli ,että pääsin tapaamaan Caken, joka myös oli paikalla juttelemassa:) Mutta huh, oikeasti. No voi ei. Nyt se tulee tuolta samperin ruudusta. Vaikutan ihan pakkoliikkeiseltä hullulta, jolla on peruna suussa.
(Alla olevissa kuvissa muuten jotain epäselvyyttä. Kamerani leikki tänään yhteistyökyvytöntä).





Pusero - Lindex
Vyö - Glitter
Hame - Victor&Rolf/H&M
Kengät - Ellos
Takki - Ellos
Rannekoru - Reilausmuisto Venetsiasta
Valkoiset jalat omasta takaa:)

Oli muuten aivan järkyttävän kuuma ilma tänään! Menin puoleksi tunniksi lueskelemaan/torkkumaan Tuomiokirkon portaille ja päädyin aiheuttamaan pahennusta repäisemällä sukkikseni pois jalasta. Mutta hei, lämpömyrkytys vai pieni hetkellinen pahennus?

Lupasin myös esitellä niitä viimeiseksi jääneitä Lindex-ostoja:) Toinen löytö oli vain tylsä raidallinen neuletakki mutta toisesta tykkäilen ihan hirmuisesti. Kyseessä on siis kokoa 46 oleva paita, josta sain vyöllä väännettyä itselleni mekon:)

Mekkopaita - Lindex
Vyö - Lindex
Converset - Pariisista

Nyt lähdenkin tästä vajoamaan maan alle (tai katsomaan Aavekuiskaajaa)

-Jonna:)

Pinkkeilyä

Eilen kävimme sitten kavereiden kanssa huristelemassa Ideaparkiin. Tarkoituksena oli käydä Tampereella saakka mutta sadepisaroiden ilmaantuminen kuvaan muutti suunnitelmia. Käväisimme myös Iittalan tehtaanmyymälässä ja suklaapuodissa:)
Ideaparkin Lindexista tarttui mukaan mustan hameeni pinkki kaksonen. Liityin kyseisen puodin jäsenclubiin ja hintaa hamoselle jäi vain kolmetoista euroa ja sentit päälle! Alla muutama sovituskoppiposeeraus ja minulla ei ole aavistustakaan mikä tuo valkoinen pallo pepun päällä oikein on olevinaan:)
Illaksi meidän pitikin sitten ajella takaisin pääkaupunkiseudulle, koska kävin omimassa perinnönjaossa itselleni mitä ihanimman 50-luvun kampauspöydän. (mistään kissatappelusta ei siis ollut kyse, vaan pöytä oli luvattu minulle jo aikoja sitten.)



Tänään olen juoksennellut kahdessa eri työpaikassa ja tuhlannut TAAS Lindexissä pari kymppiä. Tämän vuoksi rakas electronmussukkani on nyt poikaystävän hallussa ja minulle suoritetaan omasta pyynnöstäni vain pientä "viikkorahaa" (siis tietty tuhlaan omia rahojani mutta onhan tämä nyt aivan järjetöntä itsehillinnän puutetta... kovat otteet käyttöön siis). Nämä hetkeksi viimeisiksi jäävät ostokseni esittelyssä myöhemmin. Jännittää vähän, että tulenko kärsimään jonkinlaisista tärinäshoppailuvieroitusoireista seuraavan parin viikon aikana:) Ehkäpä se tulossa oleva Elloksen paketti tuo sitten niihin jonkinlaista helpotusta...jaiks!

Äsken sitten ajelin skootterilla! Minullahan ei siis ole ajokorttia/mopokorttia/mitään moottoreihin liittyvää ajolupaa, joten jo tälläisellä kapistuksella hurjastelu oli äärettömän jännittävää. Kysessä oli siis kaverin ajopeli ja minun osaltani vain sadan metrin lenkki. Jännää oli silti! Vaikeaa tuo jarrun ja kaasun tasapainottaminen, tai siis, niiden painaminen oikeassa järjestyksessä:D Ajoyritykseni tuli ikuistettua myös jälkipolville ja asu oli tietenkin käytännöllinen minihame:)


(hih, oli pakko laittaa molemmat versiot. Huomasin kaverini tempun vasta kuvia ladatessani)



Päivän asuna loisti juuri tuo uusi pinkki minari, johon olen aivan pakahtumaisillani tästä ihastumisen jättitunteesta:) Piti peilata itseään jokaisesta heijastuspinnasta kun oli niin kivan tyttömäinen olo koko päivän:)

Panta - Musta panta Seppälästä, päälle kieputettu pinkki huivi samoin Seppälästä
Paita - Vero Moda
Hame - Lindex
Kengät - Nizzan vanhakaupunki
Koru - Snö of Sweden



Hupsista, siinä taisikin olla kaikki kirjoittamisen arvoinen. Nyt pitää maata hetki sohvalla ja sulatella kaverin luona ahdetut grilliherkut:)Miten ihmeessä ne rasvaa tihkuvat makkarat voivatkin olla niin pirun hyviä? Ja grillattu liha perunoiden kanssa. NAM!

Tuli tässä muuten myös mieleen, että jos jollain tätä tekstiä juuri nyt (nyt!) lukevalla on jokin kysymys (mielellään sellainen mihin osaan vastata. Elikkäs suurinpiirtein minua tai elämääni koskeva) mielessään, johon haluaisi vastauksen, niin heitelkää niitä kommenttiboksiin. Vastailen mielelläni:)

Nyt minä + Aavekuiskaaja


-Jonna

Kylmä pizza ja hopeinen kaveri

Hih:) Arvatkaapas kuka sai tänään kaverin nimeltä Nissan Micra? Tulevaksi viikoksi sitten onkin luvassa ahkeraa bondausta (minulla ei muuten ole ajokorttia;) )mokoman hopeisen kaunottaren kanssa:) Tarinointia voi lukaista myös täältä!

Sitten asiasta kylmään pizzaan. Huh kun oli typerä esineoikeuden tentti tänään. Siis minkä vuoksi siellä tenteissä ei ikinä voida kysyä mitään kivaa? Tämänpäiväinen päätyi suoraan kesätenttiosastolle ja äiti sai 23-vuotiaalta tyttäreltään niiskuttavan "musta ei tule ikinä mitään"-puhelun. Onkohan olemassa jotain ikärajaa, jolloin äidille ei enää pitäisi soittaa joka tentin jälkeen ja parkua kurjaa maailmaa? :)

Virkistin sitten kyyneleistä mieltäni lounaspizzalla ja jaksolla Aavekuiskaajaa. On se kumma miten tuollainen hömppäsarja saa heti paremmalle tuulelle (puhumattakaan roskaruuasta). Tunnin kuluttua olin jo valmis luopumaan ideastani keskeyttää yliopisto ja muuttaa erakoksi Lappiin. Metsän keskellä sijaitsevan lautamajan suunnittellun sijaan päätin kohdistaa ajatukseni huomiseen. minä ja (ajotaitoinen) kaverini näet päätämme repia kaiken ilon irti tuosta autosuloisuudesta ja kruisailla Tamperetta ihastelemaan. Suunnitelmana on syödä hyvin ja ehkäpä ähän shoppailla (kaveri valmistumisen ansiosta, minä suruuni).


Mutta arvatkaas mitä? Minullapas onkin liput Sinkkuelämää katsastamaan 6.6.2008! U-la-laa! Nyt kun vielä saisi lopullisesti arvottua, mitä laittaisi päälleen:) Tällä hetkellä ainakin Viktor&Rolfin punainen silkkihame on vahvoilla:)



Nyt katsomaan __________ (täytä tyhjä kohta)

Jonna;)

Askartelukiintiö kerralla kiinni

Minussa on yksi piirre, jonka katson suurimmaksi plussakseni ja samalla ehdottomasti suurimmaksi miinukseksi myös. Olen kekseliäs. Saan paljon kaikenlaisia ideoita ja olen innokas testaamaan niitä. Pienempänä tämä johti siihen, että valjastin kaikki pihan lapset järjestämään vappujuhlia, pihakirppistä tai askartelemaan pihalehteä. Tästä saammekin sitten hyvän aasinsillan siihen, mitä tein koko eilisen illan ja osan yöstäkin. ASKARTELIN!
Olen siis tutorina eräällä valmennuskurssilla ja me tutorit olimme yhdessä järjestämässä ryhmätyöpäivää kurssilaisille. Minä sitten nokkelana tyttönä sain idean, että väsätään sellainen "Haluatko oikikseen?"-lautapeli. Ihan kiva idea, jos olisin lopettanut siihen. No, enpäs kuitenkaan tukkinut suutani vielä tuossa vaiheessa, vaan sen sijaan ilmoitin, että minä voin kyllä väsätä pelilaudat ja kysymyskortit, jos muut tutorit keksivät kysymykset.

Minä myös olen hyvä sulkemaan tehtävät asiat pois mielestäni (tätä saisi mahtavan aasinsillan huomiseen tenttiin mutta siitä kenties myöhemmin). En siis todellakaan ottanut tehtäväkseni väsätä niitä pelilautoja ja kysymyskortteja tasaisesti niiden kahden viikon aikana, jotka minulla oli aikaa. Minähän aloitin...eilen. Illalla.





Eihän siinä yhden pelin vääntämisessä vielä hirvittävää ongelmaa olisi tullut eteen mutta näitäpä piti tehdä viisi! Kauanko meni aikaa? 6,5 tuntia. Huokaus. Tästä lähtien tukin suuni:)

Tänään olikin sitten tuo edellä jo mainittu ryhmätyöpäivä ja sen jälkeen suuntailin äidille käymään. Olen tullut niin vainoharhaiseksi Aavekuiskaajasta, että en eilen yöllä nukkunut kuin muutaman tunnin (koska makuuhuoneessa mielestäni kummitteli), joten opiskelusta ei ole tullut oikeastaan mitään tänään. Herranen aika, kun eivät mun virkeät aivot oikein jaksa käsittellä esineoikeutta, niin miten sitten väsyneet? :) Ajattelin kuitenkin tämän postauksen naputeltuani yrittää vielä kerran. Tämä blogi on muuten aivan erinomainen syy pakoilla opiskelua. "Siis enhän mä ehdi nyt lukea kun pitää ehtiä päivittääkin:D "

Seuraavaksi luvassa pari ylivalaistunutta kuvaa tämän päivän asusta:) Onnistuin muuten tänään jo rikkomaan tuon perjantaina ostamani paitatunikahommelin:) Äiskällä ollessani jäin sen lörpöstä hihasta ovenkahvaan kiinni ja nyt kankaassa komeilee mukavan kokoinen reikä.





Jakku - H&M
Paitatunika - Gina Tricot
Huivi - Indiska
Legginsit - Pariisista
Kengät - DinSko
Laukku - Nizzan vanhakaupunki

Nyt minä + esineoikeus

Jonna

ps. minulla EI ole valkoisia sukkia noissa kuvissa;)

Vaihtarivuosi

Minulta pyydettiin juttu vaihto-oppilasvuodestani ja nyt ajattelin tämän toiveen toteuttaa (koska tuo esineoikeuden lukeminen ei isnpaa sitten pätkääkään.)
Tämä postaus tuntuu vain kovin vaikealta toteuttaa. Kuinka kirjoittaa aidosti vuodesta, joka samalla kertaa oli elämäni paras/koti-ikäväisin/hauskin/rankin/opettavaisin/kamalin/kasvattavin?

Myös käytännön syistä tämän postauksen tekeminen aiheutti päänvaivaa, koska vietin vaihtarivuoteni filmi- ja digikameroiden murrosvaiheessa. Pienen pohdiskelun jälkeen päätin vain napsia digikameralla kuvia vaihtarivuoden paperikuvistani. Jälki ei ole maailman parasta, koska kamerani on ihan perusdigi, ei järkkäri. Yrittäkää kuitenkin olla hajoamatta kuvien epäselvyyteen:)

Noniin, mistäs alottaisin?

Vietin vaihtarivuoteni New Castle nimisessä 17 ooo ihmisen pikkukaupungissa Indianan osavaltiossa. Jenkkiperheeseeni kuului itseni lisäksi vain vanhemmat Linda ja Chuck, sekä koira Buster. Vierailevana tähtenä toimi perheen edellisen vuoden vaihtari, bulgarialainen Irina, joka kävi collegea lähistöllä Indianapolisissa. Olin kovasti toivonut pääseväni perheeseen, jossa on ikäisiäni lapsia, joten olin hiukkasen pettynyt perhetiedot saatuani. Ajatus high schoolin aloittamisesta ilman kenenkään takinhelmassa roikkumista tuntui aika pelottavalta idealta. Vaihtareille tutulla "kaikki menee hyvin"-asenteella uskaltauduin kuitenkin meren tuolle puolen Yhdysvaltojen keskilänteen:)



Lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen sitten löysin itseni vieraasta talosta, vieraasta huoneesta, vieraiden ihmisten keskellä. Se on aika kova paikka 17-vuotiaalle tajuta, että kaikki joita rakastat ja joista välität, kaikki tuttu on yhtäkkiä tuhansien kilometrien päässä seuraavat 10 kuukautta.

Ensimmäisistä viikoista muistan hyvin vähän. Koulu oli jättimäinen 1200 oppilasta ja minä olin sen ainoa vaihtari. Olin ajatellut, että muihin vaihtareihin nyt ainakin tustuu nopeasti, mutta huh, toisinpas kävi. Se olikin minä ja 1199 jenkkiä:D Koulun alkaessa olin ollut kaksi viikkoa Yhdysvalloissa ja ehtinyt kyllä tutustua paikallisiin nuoriin. Ikävä kyllä nämä nuoret olivat jo collegen puolella. (Hauskin tapaus näistä nuorista oli David, joka rakasti suomalaisia. Kuultuaan, että alueella oli suomalainen vaihtari, Dave oli kiertänyt läpi kaikki tietämänsä mahdolliset isäntäperheet ja päätyi lopulta minun ovelleni. Siitä alkoi tähän päivään saakka kestänyt ystävyys.)

Monella vaihtarilla tuntuu olevan käsitys, että koulussa heistä kiinnostutaan välittömästi. Tämä ei ikävä kyllä pidä täysin paikkaansa. Kyllä. Vaihtarista ollaan aina kiinnostuneita mutta esimerkiksi meissä suomalaisissa on sellainen pikkuvika, että yleisilmeemme on aivan järisyttävän negatiivinen. Meille ei heti uskalleta tulla puhumaan. Lisäksi pelokas, vahvalla aksentilla puhuva ja hiukan itkusilmäinen vaihtari ei välttämättä herätä kaveriviboja:D

Mutta siitä se lähti. Nielin itkuisuuteni ja liityin vuosikirjaryhmään ja aloin pelata jalkapalloa. Englannin puhuminen pelotti mutta siitäkin oli vain päästävä yli. Se on jenkeistä sanottava, että suurin osa on mielettömän kilttejä ja ihania ihmisiä, joita muutamat kielioppivirheet eivät pahemmin hetkauta. Myöskin heti kun avasin suuni, aloin saada myös kavereita. Kaikki oli vain omasta aktiivisuudesta kiinni:)




Minulla oli vuoden aikana useita eri "kaveriryhmiä". Mutta "omankaltaiseni" ihmiset löysin vasta maaliskuussa. Toki muutkin kaverini olivat kivoja mutta nämä liian myöhään löytyneet olivat niitä joiden kanssa nauroin kunnes vatsaan sattui, vessapaperoin talon, tanssin keskellä yötä WallMartissa.
Isäntäperheeni kanssa välini jäivät etäisiksi. Osittain syynä lienee ollut oma suomalainen ilmeettömyyteni ja oman rauhan kaipuuni. Toisaalta taas minulla olli ja on yhä hyvin vahva tunne, että perheeseen hankittiin vaihtari pitämään seuraa "äidille". Mitä enemmän sain omia kavereita, sitä vähemmän host-mammani minusta piti. Saimmepa aikaan jopa yhden kunnon huutoriidankin;) Me olimme vain niin kovin erilaisia ihmisiä ja jollain tapaa kultturieroni heihin oli liian suuri.



High School ei ole vain koulu. Se on elämäntapa. Kun oppitunnit loppuvat, suuntaavat oppilaat koulun urheilujoukkueiden harjoituksiin, väittelykerhoon, kuoruharkkoihin... Yllä olevat kuvat ovat koulun koripallojoukkueen peleistä. Koulun yhteydessä oli koko Yhdysvaltojen suurin urheilutalo, johon mahtui yli 8000 katsojaa. Usein nämä paikat olivat lähes kokonaan täynnä kun poikien joukkue pelasi. Yleisössä eivät hurranneet vain oppilaat, vaan paikalla olivat myös vanhemmat, opettajat ja muita urheilusta kiinnostuneita. Arkeen kuuluivat myös koulunäytelmät, musikaalit ja koulun vanhimmille, senioreille järjestetyt tilaisuudet.






Suomalaiseen makuun koulu oli helppoa. Kokeet olivat monivalintoja, arvosana koostui useista eri tehtävistä ja opetus oli mielenkiintoista. Nuorten suhtautuminen koulunkäyntiin on hyvin erilaista. On se collegeen tähtäävä joukko ja sitten ne, jotka eivät ole collegeen menossa. Vaihtarina minut sijoitettiin tähän ns. "heikompaan ryhmään" englannin opetuksessa. Mielenkiintoista on, että minä, vaihto-oppilas olin ryhmän ainoa, joka sai tutkielmasta kiitettävän arvosanan. Päädyin tämän vuoksi tuutoroimaan erästä tyttöä tämän tutkielman teossa:D (ja enkun arvosanani oli seiskan tasoa, kun lähdin suomesta...)





En muuten ole ikinä ollut niin isänmaallinen kuin jenkeissä asuessani. Yhtäkään pahaa sanaa Suomesta en suvainnut. Kun koti on niin kaukana, se muuttuu pyhäksi. Luin joka päivä lehdet netistä ja katselin jopa kerran lätkämatseja youtubesta:) Sanotaan, että vaihtarina pitää elää vain sitä vaihtarielämää. ei saa jumittua kahteen maahan. Olla henkisesti toisessa ja fyysisesti toisessa. Tämä on kuitenkin kovin vaikeaa. Eihän kukaan voi vain yhden lennon aikana ruveta vain vaihtariksi. Jenkeissä ymmärsin ensimmäistä kertaa, että minä olen suomalainen ja se on osa minua. Tämä ei tarkoittanut, että en olisi osannut arvostaa Yhdysvaltoja. Arvostin kyllä mutta pysyin suomalaisena. Tosin, opin vuoden aikana paremmaksi small talkissa, rupesin hymyilemään kuvissa ja nauroin enemmän ääneen.

Vaihtarivuosi on jotain mitä ei voi kunnolla selittää. Se pitää kokea. Yhtäkkiä olet toisella puolella maailmaa ja luot sinne kokonaan uuden elämän. Puhut eri kieltä, näet unia eri kielellä ja selviät. Se vaihtariasenne on jotain mitä olisin mielelläni säilyttänyt vuoden jälkeenkin. Se tunne, että kyllä tästä selvitään, vaikka tänään olikin maailman kovin koti-ikävä, joku tyttö nauroi aksentille ja kotiinlähtöön on vielä 199 päivää:) Vaihtarit ovat suurimpia optimisteja:)





Päätin tähän loppuun vielä rustata pienet "ohjeet" vaihtoon lähteville (mikäli täällä sellaisia sattuu pörräämään:) )

1) HYMYILE! Ihan oikeasti. Se suomalainen yleisilme on todella synkkä, vaikka sitä täällä asuessaan ei edes ymmärrä. Pieni hymy suunpielessä tekee jo paljon.
2) PUHU! mitä sitten jos et osaa kieltä täydellisesti. Kyllä sinua ymmärretään ja luultavasti muut vain ajattelet, että "oi kun söpö aksentti!"
3) HARRASTA! Jos olet lähdössä jenkkeihin, niin liity johonkin toimintaan mukaan. Aivan sama mihin kunhan liityt. En minäkään sitä jalkapalloa rakastanut mutta sen kautta tutustui ihmisiin ja sai tekemistä:)
4) Vietä aika isäntäperheen kanssa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä kehotan, että katso vaikka telkkaria niiden kanssa päivittäin:)
5) Jos sinut laitetaan senior-luokalle, vaadi päästä myös seniortunneille. On tylsä osallistua kaikkeen seniortoimintaan, jos et tunne ketään. Muista tämä vaikka olisit kuinka väsynyt kouluun tutustuessa.
6) Älä pakkaa niitä kaikkia vauva-ajan pehmoleluja ja valokuvia mukaan. Oikeasti. Katsot niitä ehkä kerran koko vuoden aikana ja ne vievät älyttömästi tilaa.
7) Ota kuvia! Vaikka se tarkoittaisikin, että olet se "valokuvaava vaihtari"
8) Ole ennakkoluuloton. Ole valmis tutustumaan uuteen kotimaahasi. Muista ja rakasta Suomea mutta älä tuo sitä jatkuvasti esille. Älä vertaa maita liikaa keskenään (ainakaan ääneen)
9) Pety rauhassa. Vuosi ei ole sitä mitä odotit. Anna itsesi surra se asia pois mielestäni ja kohota itsesi sitten uusiin unelmiin. Merkitse itselleni plussia menneestä päivästä:)
10) Ihastu;) Koulunkäynti on heti mieluisaa kun sen käytävillä tallustelee joku ihanuus. Flirtti tekee päivästä paljon kiintoisemman. Älä pelkää sydämesi murtamista. Kadut enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä asioita.

Tuntuu, että olisi vielä niin paljon kirjoitettavaa ja muisteltavaa mutta jääköön tämä nyt tähän:)



Jos mieleen ilmaantuu jotain kysyttävää vaihtarina olosta, niin rohkeasti vain:)

-Jonna

ps. minut äänestettiin koulun kolmanneksi parhaiten pukeutuvaksi:D

ah! pakko lisätä vielä tämä kuva. Siinä minuun näet piirretään tatutointia. Sain sen läksiäislahjaksi ystävältäni:)

-70% ei vaadi selittelyjä

Taas yksi päivä ja neljä (?) Aavekuiskaajan jaksoa takana. Minulla on sellainen pieni kutkuttava tunne, että saattaisin tarvita jonkinlaista apua tuon sarja-addiktioni kanssa. (ei kuitenkaan ennen kuin olen katsonut uusimman Gossip Girlin...)

Tänään hyvin alkaneen tenttilukemisen (ja tietty Aavekuiskaajan katsomisen) keskeytti Josefssonin nettisivujen alennusmyynneistä informaatiota antanut lehtinen. Näinpäs ollen tämän ahkeran opiskelijan oli pakko pitää pieni tauko ja rynnätä koneen ääreen tarkastamaan lannettu tarjonta:)
Ja eiväthän ne nettimyynnin ihmemaailmassa vietetyt minuutit hukkaan menneet! Oli jopa ihan kiva mennä takaisin lukemaan kun tiesin pyydystäneeni haaviini nämä:



Tätä mekkoa olen niin monta kertaa ihaillut Sallan päällä, että nyt kun sitä tyrkytettiin 10 euron hintaan, en vain voinut lähteä sivustolta ilman sitä:)


Tälläisiä oli tarjolla 11 euron hintaa, jonka inspiroimana päädyin tilamaan vihreät ja valkoiset:) Keltaiset jäivät vielä mietityttämään...



Ja sitten tämä takki! Okei, omistan jo noin 25 takkia ( eikö olekin inhottavaa, kun poikaystävä pakottaa laskemaan takit tehdäkseen pointin, miksi meidän eteiseen ei meinaa mahtua sisälle?) mutta tämän kaunokaisen päästämistä käsistäni olisin katunut kyllä niin kauan kuin henki vain pihisee. Ensinnäkin. Olen etsinyt punaista takkia jo ikuisuuden (talvitakkia ei lasketa) Toiseksi. Tämä on kätevä malli. Kolmanneksi. Äääääh! Se on IHANA! Ja arvatkaa mitä? Se oli 20 euroa.

Tenttiin lukemisen, aavekuiskaajan katsomisen ja nettishoppailun lisäksi osa päivästä kului perunkirjoituksessa. Tästä tilaisuudesta johtuukin hiukan tavallista "virallisempi" päivän asu.
Tajusin muuten tänään, että otsatukkani on jo niin ylikasvanut, että en näe sen takaa kuin ahkerasti kurkkimalla. Pitänee piakkoin raahautua kampaajalle saakka mutta siihen asti panta saa pitää huolen siitä, että en törmäile valotolppiin tai kävele päin punaisia:)





Liivi- B.young
Pusero- Lindex
Hame - Lindex
Sukkikset- Lindex
Kengät - KappAhl

Vannon, että tuo hame oli sileä vielä lähtiessäni. Todella mieltä ylentävää, kun huolella silität hamosesi ennen lähtöä ja sitten saat huomata sen rypistyvän yhden vaivaisen bussimatkan aikana tunnistamattomaksi. Äsh.

Nyt lakuja, jaffaa ja Gossip Girl!

Jonna

kuvat