Pikakelaus viikonlopun päiviin...
Lauantaina läksin kuuden tunnin työaherruksen jälkeen ( aika tuskaa herätä viikonloppuna ilman mitään kivaa syytä puoli kahdeksalta. yih.) treffailemaan Suomeen hetkeksi palaillutta kaveriani. Tyttönen asuu normaalisti Pariisissa ( tai, nyt on juuri muuttamassa New Yorkiin... Joo, ollaan kateellisia yhdessä.) joten on aina vähän harvinaisempaa herkkua päästä viettämään aikaa tämän blondin kanssa:)
Oon vähän sitä mieltä, että jos tää pääsee asumaan New Yorkiin, niin ton Tara Jarmonin laukun voisi jättää mulle.
Lyhyehkön ruokamaratonin jälkeen käytiin siemailemassa drinkit parin muun kaverin kanssa. Sling In on parhautta! Aikoinaan kun hain oikikseen vannoin, että jos pääsen sisään, tarjoan drinkit kaikille läheisimmille. Niin myös tein. 140 euroa meni parissa tunnissa mutta hei, oli se aika kivaa:)
Sunnuntaina herätyskello värisytti korvia jälleen puoli kahdeksalta mutta edessä häämöttävä kirpparikeikka antoi voimia sängystä pois ryömimiseen.
Helsinki, tänään klo: 09.05
Kirppari oli han kamala pettymys! Ei mitään kivaa, ja jos jotain kivaa löytyikin niin hinnat saivat melkein itkemään tuskatuneen "Ettekö-te-tajua-olevanne-kirpparilla?!"-huudon. Hei, 40 euroa jostain Mangon takista? Kuluneet korkkarit 10 euroa? Tulin lopulta niin älyttömän pahantuuliseksi, että mökötin itseni kojujen ohitse ostamatta mitään.
Mökötys jatkui vielä meidän kirkonporraslounaalla kun tajusin, että siinä ohessa kun allekirjoittanut masenteli kirpparikulttuurin katoavaisuutta, oli kaveri onnistunut keräämään kassiinsa kaiken tämän...
Ei reilua!
Tänään käytiin vielä Kähäräpään kanssa tuijottelemassa Bruno. Ei kyllä jotenkin napannut. Olin odottanut leffaa ihan innosta vinkuen, koska tykkään Boratista mutta äääh, tää oli melkein tylsä. Ihan kamalaa, toivottavasti en ole vahingossa kokenut jotain täysin turhaa henkistä kasvua.
Ainiin! Ja mulla on ihan paras iskä! Isi oli käynyt ostamassa tyttärelleen salaa uuden kännykän ( näköjään mun tyyliin viime vuositahannelta peräin oleva Samsung sai isukin huolestuneeksi...). Oi, vähän kivaa päästä vielä 24-vuotiaanakin silloin tällöin lellilapseksi:)
Olen muuten kuullut tässä viime päivinä kaksi kiinnostavaa sanontaa:
"Mielenkiintoisia asioita tapahtuu ihmisille, jotka osaavat kertoa tarinoita..."
" On ihmisiä, jotka eivät koskaan rakastuisi, jos eivät olisi kuulleet rakkaudesta..."
Mitä mieltä olette?
Tunnisteet: Jonsku, Päivän asu