ASOS!

Tänään oli postisetä ollut minulle erittäin suopea. Yhtään laskua ei tipahtanut luukusta sisään mutta sen sijaan tiensä luokseni löysi uusi Trendi, lapaset ja Asoksen paketti! Olen tietty kuullut, että Asoksen toimitukset ovat nopeita mutta tämä löi jo ällikällä! Tein tilauksen myöhään lauantai-iltana ja tänään tuli vaatteet! Ihanan nopeaa. Ongelma oli vain se, että olin keskustassa koulusta kotiin selviämässä kun sain poikakaverilta soiton ja laiskan ilmoituksen "Ne sun nettivaatteet on nyt täällä." Ei mitään ennakkovaroitusta. Suoraan vain läimäistiin näin arvokas tieto odottamattomaan korvaani. Piti siis selviytyä mahdollisimman nopeasti kotiin. Juoksin kuin mielitautinen pysäkilleni ja onnistuinkin pomppaamaan juuri lähdössä olleeseen bussiin. Puolen tunnin kuluttua jo availinkin ihanaa rapisevaa pakettiani ja kuorin sieltä esiin mustan kynämallisen nahkahameen (oikeaa nahkaa!) ja valkoisen rusettipaidan. Ah! mitä ihanuuksia! Olin etukäteen hieman pelännyt, että en saa tuota hametta vedettyä reisiä ylemmäs tai ainakaan takapuolta mutta yllättävän hyvin se sujahti päälle. Lihoamisen varaa ei kuitenkaan ole montaakaan milliä. Onneksi päätin aloittaa urheilun uudestaan huomisesta lähtien. Nyt on ainakin motivaation ylläpitäjä:)

Tässä vaatteet Asoksen kuvina:



ja tässä päälläni:


(jos kuvasta ei näy, niin jalassa valkoiset sukkahousut. Ei minullakaan sentään noin valkoiset kintut ole!)

Päivän toinen aivan mahtava uutinen oli, että sain tänään lapaset, jotka voitin Veerran arvonnassa! Ovat aivan mahtavan lämpimät ja mukavat kädessä. Testailin niitä jo kauppamatkan ajan:) Kiitos Veerralle erittäin paljon!



Nyt taidankin mennän leikkimään uudella hameellani ja paidallani:)

-Jonna

ps. kävin tänään alustavasti metsästelemässä mekkoa tiedekuntani ainejärjestön vuosijuhliin. Kamalia röyhelöglitterihärvellyksiä. Kenelläkään tietoa, mistä löytyy pk-seudulta kauniita, yksinkertaisia iltapukuja kohtuulliseen hintaan? Aiemmin hehkuttamani Stilissima on poissuljettu, koska sinne pitää suurin osa puvuista tilata erikseen ja se vie kuulemma neljä kuukautta:(

Julmuutta rännän ja visa electronin muodossa.

Jipjei! Sain töitä. Tulevana keväänä minut voi sitten bongata tuutoroimassa oikikseen hakijoita eräällä valmennuskurssilla:) Olen tästä pestistä erittäin innoissani koska aikoinaan hikoillessani itse kyseisellä kurssilla, vannoin olevani joskus sillä toisella puolella. Siis niiden rentojen, ruskettuneiden opiskelijatuutoroiden puolella. Haa! Nyt on minun vuoroni olla rento ja ruskettunut (täytynee varata muutama tekoaurinkokerta)Hmnn... jokin kesämekko olisi myös kiva ja picnickori mukaan ainakin muutamalla kerralla, ja aurinkorasvalle tuoksuva iho:D (minäkö sadisti?)

Ulkona on kamala nilkkoihin asti ulottuva loska ja lähes uudet nahkanilkkurini joutuivat kokemaan sen karvaasti. Samoin litimäriksi kastuneet jalkaparkani. On kyllä täysin epäreilua, että aamulla paistaa melkein aurinko ja sää vaikuttaa kaikin puolin kohtuulliselta ja iltapäivästä saakin sitten niskaansa loskaa kaikessa märkyydessään ja ihanat kenkäkullat kastuvat tunnistamattomiksi. On myös erittän viehättävää kun ei näe puolta metriä kauemmas kastuneiden silmälasiensa takaa ja meinaa ensin jäädä bussin ja sitten lastenvaunujen alle. Kevät tänne ja vähän äkkiä! tai ei äkkiä, vaan NYT.

Koska odotin tästä päivästä kevään kultaista alkupäivää, en tietenkään osannut pukeutua tuohon vesilumimyrskyyn.



Panta- Seppälä
Paita - Flash
Vyö - Glitter
Hame - H&M
Sukkikset - Seppälä

Hiusteni hirvittävä ulkonäkö johtuu edellä kuvailemastani kamaluussäästä.

Sitten vielä pieni avautuminen. (Räntävalitus oli vain julmaa tosiasiaa.)
Miksi ihmeessä se saamarin visa electron ei ikinä toimi?! On niin samperin kiva seistä kassalla ja katsella, kun elämäänsä kyllästynyt myyjä (olen itsekin kassa ja ymmärrän täysin tuon elämään kyllästymisen. Asiakkaat ovat aaseja) vetää korttia viidettä kertaa huutavan laitteen läpi. Selän taakse keräytyy jono vihaisesti mulkoilevia mummoja, jotka kuiskailevat pumminuorisosta ja omat aivot etsivät pikakelauksella tilin viimeistä saldotietoa. Aaah! aivan! miksi se kortti aina nöyryyttää minua nimenomaan niissä "mummoliikkeissä"? ei ikinä H&M:llä mutta erittäin usein stockmannilla. Ja tiedoksi sinulla turkkimamma takanani: Tililläni oli katetta. Ehkäpä vaivaiset 20 euroa mutta tarpeeksi ostokseeni. Jos en pelkäisi luottotietojeni menettämistä, hankkisin heti visan.

-Jonna

Kivojen uutisten päivä

Jih-haa! Tentti on nyt ohi! Eihän se varmastikaan läpi mennyt mutta samapa tuo. Uusinnat on keksitty ja nyt ei tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi lukea mutta kokee jopa vessanlattian pesun kiinnostavammaksi:)
Päivän kiva uutinen numero 1 on, että se typerä tentti on ohi mutta myös tänään ulkona tuoksunut kevät!
Kiva uutinen numero 2: H&M:n postimyyntipaketti tuli! Tilasin sieltä pari vaatekappaletta viikko takaperin ja pakotinpa vielä poikakaverinkin tilaamaan, että sain postikulut puoliksi:) Paketti siis tuli ja kerrankin ei ollut mitään valittamista. Hame ja paita istuivat kuin hansikas konsanaan ja peilin edessä tuli tanssahdeltua muutama tovi.
Kiva uutinen numero 3 oli työhaastattelukutsu. Siitä enemmän mikäli työpaikan saan:)

Tässä kuvaa uusista vaatekaapintäytteistäni:



Nyt odottelenkin ihan kieli pitkällä sitä Asoksen pakettia. Mikäli se ehtisi käsiisi ennen lauantaita, saisin uudet tamineet päälle kavereiden 48 -vuotissynttäreille (siis 24+24)!

-Jonna:)

ääääääääääääääääääh! ei, ei, ei p*skaa!

* vihaista muminaa* kuten joku on jo voinut huomata, osa (suurin osa) kuvistani on kadonnut kuin neula siihen saamarin kuuluisaan heinäsuopaan (suopaan...?). näköjään tietokonesuperdaukkina en ole tajunnut, että photobucket (idioottipalvelin) antaa ladata kuvia vain tietyn verran per kuukausi. TYPERÄÄÄ!
Tämän vuoksi suurin osa vanhoista postauksistani on tällä hetkellä kuvaton. Yritän palautella kuvia suhteellisen nopeaan tahtiin mutta juuri tällä hetkellä olen niin suuren rehellisen vitutuksen vallassa, että tähän ei auta muuta kuin Scofield ja iso kulho lakritsijäätelöä.




Näiden kuvien myötä lähetän terveiseni photobucketille: olette ihan tyhmiä ja ilkeitä! tukehtukaa typeriin lataussääntöihinne.

-Jonna (murinaa)

Kirppislöytöjä

Aamun keväinen ilma kannusti poikkeamaan kirpputorilla ja pari löytöäkin tarttui mukaan:)
Musta minimaalisen pieni iltalaukku oli varsinainen onnenpotku koska olen nyt melkein viikon käynyt "eipäs-juupas"-väittelyä pääni sisällä erään Accessorizen iltalaukun ostamisesta. 44 euron hinta onkin toistaiseksi saanut kääntymään pois laukun luota ja hyvä niin koska tämä pikkuinen vei lompakostani ainoastaan kolme euroa. Ei siis minkään maailman morkkista tästä ostoksesta.
Seuraava ostos ja vieläpä samasta kojusta olivat siniset korkokengät. Nämä olivat niin mukavat jalassa ja vieläpä oikeaa kokoa, että pääsivät myöskin mukaani. Kasan muuten ihania kenkiä jätin sen sijaan ostamatta aivan hajalla olevien korkojen vuoksi. En vain viitsi ostaa parilla eurolla kenkiä kirpparilta jos tiedän pulittavani pian suutarille reilun kympin uusista korkolapuista tai kuulevani, että korot ovat niin hajalla, että korjaaminen ei edes onnistu.



Niin paljon kuin rakastankin kirppareita, inhoan suurinta osaa niiden myyjistä. Jos lähestyn jotain vaatetta/kenkää/kirjaa yms, pliis, saisiko sitä edes hetken aikaa tarkastella rauhassa. En tarvitse välittömästi tietoja tuotteen alkuperäisestä ostopaikasta (ei pahemmin väliä), tuolloin maksetusta hinnasta (ei lainkaan väliä), näiden kahden yhteenvetoa minkä vuoksi hinta on mitä on (hinta kyllä kiinnostaa mutta eivät mittavat selitykset). Varsinkaan en tarvitse imartelua kuinka mahtavalta se ylisuuri hieman tahrainen mekko näyttäisi päälläni. Kiitos. Mutta olen 23-vuotias ja osaan jo jonkin verran arvioida itsekin. Jos siis vaaditte vanhoista rojuistanne kirpparihinnoissa paljon, niin olkaa sitten sen verran varmoja vaatimuksistanne, että ette pidä mahdollisemme asiakkaalle kymmenen minuutin monologia ja pelästytä tätä pois.
Saatan ehkä olla hiukkasen liiankin erakkoshoppailija kirppiksellä mutta tämä tosiaan ottaa päähän;)
Ainiin! Jos jätän kengät ostamatta, koska kantapääni ei mahdu edes sisälle, älä voi kiltti, vakuuta minulle silmät loistaen, että "kyllä ne siitä venyvät."

Nyt painunkin tästä Paon kolmoskauden kimppuun. Jäätelö ja Scofield. Mikä voisi olla parempaa? (ei ainakaan se tenttiin lukeminen)
-Jonna

ps. menetin eilen noin kymmenen aikaan illalla ASOS-neitsyyteni. Kokemus oli toistaiseksi ainakin erittäin onnistunut ja ensi viikolla saapuvaksi odotettu paketti erittäin toivottu:)

Peruslauantai

(Tämän hetkinen ahkeruusasteeni)


Eilen yöllä sain sitten vihdoinkin jonkinlaisen inspiraationtapaisen lukea sitä saamarin ympäristöoikeutta siihen samperin tenttiin. Aamulla into oli lähes kokonaan kadonnut. Nyt toivonkin, että tuo reilun tunnin puurtaminen yöllä heittää minut arvostelussa hyväksyttyjen puolelle. Ajattelin tässä samalla myös hiukkasen tarkentaa, että en yleensä ole näin saamaton koulujuttujen kanssa. Normaalisti saan jopa raahattua itseni kirjastoon ja luettua enemmänkin kuin rivin päivässä. Nyt vain on kohdalla aine, johon ei minkään asteen mielenkiinto veny. Tiedoksi vielä, että ympäristöikeus ei pahemmin pidä sisällään kiinnostavia asioita ympäristönsuojelusta vaan erittäin tylsää nippelitietoa maantielunastuksesta, rantarakennuksesta yms. äsh.

Eilen tuli sähköpostiini erittän kiva uutinen! Ensimmäisen lukioluokan luokkakokous. Tuntuu jännältä nähdä miten vanhat luokkakaverit ovat muuttuneet seitsemän vuoden aikana:) (huh, pitääkin keksiä jotain oikein edustavaa päällepantavaa...) Vuosi sitten ala-asteen luokkakokouksessa tuntui järkttävän aavemaiselta nähdä tavallaan samat tutut piirteet mutta aikuisten ihmisten kasvoissa! Tätä vanhentumista ja aikuistumista en kyllä ikinä opi hyväksymään:) Olen muuten jostakin kuullut, että luokkakokouksiin menevät yleensä vain ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä oman elämänsä kulkuun. Ihan ymmärrettävää kyllä. Kuka sitä nyt haluaisi kertoa vanhoille luokkakavereille, että "olen eronnut kolmesti, lihonnut 20kg, työtön ja koukussa rauhoittaviin lääkkeisiin."

Tänään ei tapahtunut mitään erityisen raportointiarvoista. Kävimme poikaystäväni kanssa ostamassa keittiöön uusi matto ja verhot. Keittiömme on niin jättimäisen kokoinen, että sen sisustus tuottaa minulle ihan oikeasti harmaita hiuksia (tai siten se on vain juurikasvua). Nyt olen toivottavasti edes vähän aikaa tyytyväinen uusiin hankintoihin:)

Kaupoissa seikkailin näissä vaatteissa:

Panta - Seppälä

Neuletakki - H&M
Neulemekko - Second hand
Sukkikset - Seppälä
Koru - Joululahja iskältä monta vuotta sitten

Päivän asun kuvaaminen sai aikaan myös seuraavat otokset:


Ah! kuinka eleganttia liikehdintää. Ehkäpä ura kansallisbaletissa olisi sopinut minulle paremmin...?

-Jonna

Melkein kipeänä

Onko mitään ärsyttävämpää kuin tietää, että kohta iskee flunssa? Pää on hiukan kipeä, kurkku vähän karhea, nenä melkein tukossa ja kuumekin lähes iskenyt. Flunssa on muutenkin raivostuttava tauti mutta että pitää kärsiä jotain saamarin esioireita pari päivää. Tätä menoa oireet iskevät kunnolla viikonlopun aikana (viikonloppu pilalla) tai sitten maanantaina (tentti pilalla.) Tosin rehellisyyden nimissä voin sanoa, että tentti mitä luultavimmin kaatuu lukemattomuuteeni kuin valuvaan nenään;)

Käväisin kuitenkin tänään töissä ja tunnin jälkeen mnut lähetettiin kotiin potemaan "melkeinflunssaani". Tässä olisi siis suorastaan erinomainen hetki edes silmäillä tenttimateriaalia mutta toisaalta sain vihdoin käsiini Paon kolmannen kauden jo ilmestyneet jaksot! Ja vertailussa ympäristöoikeus - Scofield, jälkimmäinen kyllä voittaa;) (vaikka onhan tuo ymppäoikeus melkein lähes yhtä seksikäs kokonaisuus kuin Wentworth Miller.)

Kun nyt kuumista näyttelijöistä kirjoitellaan, niin haluaisin tässä nyt hieman aikaa pyöriskellä surussa ja ärtymyksessä Heath Ledgerin yllättävän kuoleman vuoksi. Kyseinen herra on (vai pitäisikö nyt kirjoittaa oli) lempinäyttelijöitäni ja tuntuu järjettömän turhalta, että vasta 28-vuotias henkilö on nyt vain lopettanut hengittämisen ja olemisen. Surullista. Sanotaan, että kuolema on taiteilijalle tehokkainta julkisuutta ja pitänee paikkansa. Vielä maanantaina Anttilassa oli suuri kasa Brokeback Mountain leffoja mutta äsken pistäytyessäni siellä ne oli kaikki myyty loppuun. Äsh. Ärsyttää! (siis Ledgerin kuolema, ei se, että jäin ilman elokuvaa.)



Takaisin pinnallisuuteen. Näissä vaatteissa vietin tänään sen yhden säälittävän tunnin töissä.



Toppi - Esprit
Neuletakki - ZARA
Housut - Vero Moda
Pinkki huivi - Seppälä
Kengät - Second hand

Tarkempaa kuvaa päivän korvakoruista alla. Älkää huomioiko sekaisia hiuksia tai kauheaa paitareuhkaa. Olin jo ehtinyt heittää kotioleiluvaatteet päälle kun päätin kuvata korviksetkin:)



Korvakorut - Jonkin pikkupuodin loppuunmyynti -60%

Lokoisaa viikonloppua kaikille!

Jonna

Kuva Heath Ledger: http://img2.timeinc.net/people/i/2007/startracks/070521/heath_ledger.jpg

Kiirekiirekiire, mutta silti...

Huh:) Hiukset valuu vettä suihkun jäljiltä, bussi lähtee puolen tunnin kuluttua ja mekki on vielä putkiloissa ja purnukoissa:) Päätin kuitenkin tehdä tälläisen pikapostauksen koska huomasin tänään, että blogillani on yli 60 tilaajaa ja kävijämittarikin näyttää muutamaa tuhatta! Kun aloitin tämän vaatimattoman tekeleeni, en ikinä edes niissä kaikkein hurjimmissa päiväunissa olisi uskonut, että tilaajamääräni/kävijämääräni nousisi yli kymmenen:) Kovaääniset kiitokset siis jokaiselle joka on antanut silmiensä juosta kirjoitusvirheiden täyttämien sanojeni yllä. Olette tosi kivoja:)

Noniin, ennen kuin alan kunnolla vetistelemään, asiaan. Tänään nukahtaessani työpäivän jälkeen bussiin heräsin erääseen järkyttävään unohdukseeni. Jaellessani noita "You make my day"- merkkejä, unohdin antaa tuon kyseisen tunnustuksen yhdelle ehdottomista lempiblogeistani. (miten niin dementiaa ei muka tavata alle 25-vuotiailla?)



"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Kiitos Shandin sain taas tälläisen merkin:) (Kiitos, Shandi! Antaisin tämän takaisin mutta bumerangiefektin vuoksi kiittelen mahtavaa blogiasi ihan vain tässä näin)

Nyt siis annankin merkin vain sille mahtavalle blogille, jonka typeryyksissäni viimeksi unohdin. Tietenkin siis Rannalle!
Olet merkkisi ansainnut mahtavilla, uskomatonta kateutta herättävillä asuillasi:)

Tähän alle vielä oma tämänpäiväinen asuni:





Panta - Seppälä
Koru - Venetsiasta
Toppi - H&M
Hame- H&M
Sukkikset - Seppälä
Kengät - KappAhl

-Jonna

ja nyt äkkiä vaatteet päälle ja koulun kevätkauden avajaisia juhlimaan!

Rakkaudesta trensseihin

Tuon Polka Dots otsikon alla oleva tekstinpätkä kertoo minun olevan addiktoitunut trenssitakkeihin. Okei, ehkäpä "addiktoitunut" on hieman yliampuvaa mutta äärimmäisen innostunut pitänee ainakin paikkansa:) Vaikkakin komerostani ei taida löytyä yhtään takkia, joka "trenssin" virallisen määritelmän mukaan luettaisiin trenssitakiksi.

Trenssi, myös "trenchcoat" (alkuperäisen valmistajan nimen mukaan myös "burberry", "berberi" tai arkikielessä "perperi") on paksusta puuvillakankaasta, popliinista, gabardiinista tai nahasta valmistettu polvipituinen tai pidempi, irrotettava-vuorinen päällystakki. Trenssissa on myös yleensä 10 nappia, vyö, epoletit ja kiristysremmit hihansuissa.

Takin alkumuoto oli Burberryn vuodesta 1901 brittiarmeijalle valmistama upseerien sadetakki, joka ensimmäisen maailmansodan aikana sai nimityksen trench coat eli taisteluhautatakki.[1] Popliinitakilla tarkoitetaan myös trenssiä, vaikka se onkin vain yksi vaihtoehtoisista valmistusmateriaaleista.

Tietoiskun tarjosi Wikipedia

Miksikö pidän trensseistä niin paljon, että jaksan jaaritella niistä kokonaisen postauksen verran? Kerron teille kolme mahtavaa syytä.
1) Tämä on mahtavan pinnallinen. VYÖ! ah, pienellä vedolla makkarat piiloon ja vyötärö kapeammaksi. Tämä tyttö tykkää kun äsken ahmittu hampurilainen ei moikkaa kaikkia vastaantulijoita.
2) Olen oikeasti niin historiafriikki, että tykkään trensseistä jo tuon kiinnostavan sotatakkihistorian vuoksi.
3) No kun ne vaan on niin ihania.

Nykyisin vaatemaailmassa määritelmä on höllentynyt ja usein takkeja, joissa on vyö kuulee kutsuttavan trenssitakeiksi. Vaikka tuolla ulkona sateleekin vettä, räntää ja ties mitä moskaa, niin satuin haistamaan eilen kevään ja tästä innostuneena päätin esitellä teille neljä rakkainta kevät(trenssi)takkiani (ja miksei myös syksy)Näistä ei siis mikään täytä tuota virallista määritelmää mutta ne on kaikki ostettu trenssinimikkeellä. Ei siis mennä pilkunviilaajiksi ja päätetään, että takkini ovat trenssejä:)



(ja anteeksi oikeasti noista kauheista "leikin supermallia"-kuvista! Aurinkolasit taas koska toinen silmäni oli oudosti turvonnut viiruksi nukkuessani ja en halunnut näyttää teille ilmiselvää yhdennäköisyyttäni Quasimodon kasvoihin)

Takki numero ykkönen on ostettu Pariisista viime keväänä. Olin jo pidemmän aikaa luonut päähäni hataria haaveita harmaasta takista ja totta kai sellainen hyppäsi silmilleni jo toisena päivänä eiffelkaupungissa:) Erittäin monikäyttöinen, mukava ja nätti takkiyksilö. Yhteinen tiemme jatkunee vielä pitkään.



Seuraavan takin ja yhden elämäni suurimmista vaaterakkauksista löysin Cannesista keväällä 2006. Tälle takille olen antanut korkeimman tuntemani vaatekunnianimen: Elämäntarkoitusvaate. (Selvitys elämäntarkoitusvaatteesta, täältä )
Kun tämä takki osui silmiini elettiin jo lomani viimeistä päivää ja rahat olivat oudosti tehneet katoamistempun. Trenssi oli kuitenkin saatava ja ikinä en ole tuhlaamiani 90 euroa katunut. Tämä on suosikkini jokaiselle kevät-ja kesäpäivälle!
( + Ranskan Cosmopolitan valitsi tämän takin aikoinaan yhdeksi kevään kauneimmista takeista. Minulla on jokin pakkomielle mainita tämä aina puhuessani tästä takista;) )



Takki kolmosen ja minun yhteinen matka alkoi viime elokuussa Barcelonan ZARAsta. Olimme vihdoin päättäneet reilaamisen ja edessä oli vain shoppailun ja rannalla makailun täyttämiä päiviä. Olin siis todella viettänyt edeltävät kaksi viikkoa Euroopan mitä ihanimmissa kaupungeissa, keskellä mitä ihanimpia kauppoja, ostamatta suurinpiirtein mitään. Barcelonassa pallo niin sanotusti lähti kädestä oikein olan takaa ja kupungin kaupat tuntuivat viimeisenä päivänä jo kovin tyhjiltä (rinkkani sen sijaan ei). Tykkään tästä takista kovasti. Musta tunnetusti hoikentaa ja sopii kaikkeen. Aina hyvä valinta siis:)



Numero nelosta ihailin ZARAssa jo viime keväänä mutta jätin sen aina ostamatta 90 euron hinnan vuoksi. Kun takki sitten löytyi kesäalesta (tosin numeroa liian suurena) puoleen hintaan alennettuna, oli se pakko korjata mukaan. Olen hieman hysteerinen tuosta valkoisesta väristä ja tunnun aina saavan hampurilaisen ketsupit päälleni jos tämä takki on päälläni. Silti ihana ja kultaiset napit ovat kivaa glamouria:)



Tälläistä tällä erää,
Jonna

Huonekaluparatiisi ja jääsadetta

Hui, hui mikä päivä! Eilen illalla kohtuullisen myöhään sain mahti-idiksen, että heti lauantaiaamuna lähdemme poikaystäväni kanssa IKEAan ja ostamme kaiken mitä olemme aiemmin unohtaneet hankkia. Vänkäsin vielä, että syömme aamiaisen tuossa halpahuonekalujen paratiisissa mikä tarkoitti, että meidän pitäisi ehtiä sinne ennen yhtätoista. Ne teistä, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla saattoivat huomata tänä aamuna ulkona myllyävän tuulen, jäisen vaakasuorassa iskevän sateen ja hyisen yleisilmeen. Te viisaina ihmisiä varmaan veditte peiton paremmin korville ja käänsitte selkänne tuulen mukana paukkuvalle ikkunalle. Ikävä kyllä minä en kuulu näihin viisaisiin ihmisiin, joten raahasin itseni ja poloisen poikakaverini ulkona vallitsevaan säähelvettiin. Matkantekohan olisi tietysti ollut aivan liian yksinkertaista yhdellä bussilla, joten valitsimme vaihtoehdon, jossa saimme hytistä liian monta minuuttia ulkona jonkin ihmeellisen pellon laidassa odottamassa vaihtobussia. Tämä hetki tuli ikuistettua myös valokuvaan:


(Kuvassa oleva sateenvarjo siirtyi tämän reissun myötä sateenvarjojen tuonpuoleiseen)

IKEAssa ehdimme nauttia edullsien 2 euron aamiaisen, josta ei ole mitään valittamista. Pitäisi itsekin jaksaa vääntää puuroa edes illoin tällöin. Se maistui huomattavasti paremmin kuin mitä lapsuuden aamuista muistin! Tähän saattoivat tosin vaikuttaa litimärät vaatteet ja järkyttävä nälkä.
Tässä minä innoissani puurolautaseni kanssa:


Hiukset märkinä, silmät puoliummessa = hyvin realistinen otos. oikeasti.

IKEAsta tarttui mukaan kaikkea mukavaa pikkukivaa ja uuta keittiönmattoakin katsastimme mutta koska kummallakaan meistä ei ollut aavistustakaan minkä kokoisen maton tarvitsisimme, jätimme hankinnan myöhemmäksi.



Päivän paras ostos maksoi ainoastaan 4,5 euroa mutta teki vallankumouksen kenkieni säilytyksessä. Aimmin kenkäni ovat sijainneet epämääräisissä kasoissa kaappien alahyllyillä, eteisen nurkassa ja kirjahyllyssä (!). Tästä päivästä lähtien kenkieni järjestys on lähes armeijamaisen järjestelmällinen: TADAA!



En vain saa tästä kyllikseni! Olen tänään käynyt kenkäkaapillani (mikä ihana sana!) lähemmäs kymmenen kertaa vain ihailemassa:)

Tässä asussa juoksentelin IKEAssa:



Paita - ZARA. Tähän käytin eilen lahjakorttini rippeet. Aivan ihanan kevyt päällä:)
Farkut - Vero Moda
Huomatkaa myös eripariset sukkani. Olen jo kauan sitten todennut, ttä on liian rasittavaa etsiä aamukiireessä sukalle paria, joten tämä on hyvin yleistä jalkapukeutumista minulta:)

Eilistä työn ja vain pikkuruisen shoppailun täyttämää päivääni ja tätä jääsadepäivää piristi kovasti Dolce Vitalta ja Sofiilta saamani "You make my day"-merkki:) Kiitän ja olen erittäin liikuttunut!



"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Pistänpä siis kiitoksen kiertämään:) en laita tätä enää takaisin Dolcelle tai Sofiille, vaikka heidän bloginsa suosikkeihini kuuluvatkin, vaan kehun heitä tässä samalla: Tietäkääs siis, että bloginne piristävät päivääni. Aina!

Merkin lahjoitan: Tuulille, Tuhlaukselle, Sallalle ja Nelliinalle ainiin! ja tietty myös Ialle

-Jonna:)

hupsis! miksi kukaan ei sanonut, että kello on jo noin hurjasti! kohta pitäisi olla jo kavereiden kanssa drinkellä:)

Tammikuun pohdintaa uusivanhassa mekossa

Alkaa kyllä pikkuisen jo masentamaan tämä etelä-Suomen jalkojen alla litisevä ja lätisevä "tammikuu". Jos ei sitä lunta kerran aio tulla enempää kuin se roskakatoksen vieressä lojuva epämäärinen koiran ulosteiden peittämä kasa, niin eiköhän aloiteta sitten kevät aiemmin! Tälläistä ikuista marraskuuta ei näet jaksa kukaan. Jos huomenna ei ulkona ole joko aurinkoa tai ne hanget hohtavat nietokset, tämä tyttö vetää peiton korviin, jalat villasukkiin ja nukkuu maaliskuun loppuun saakka. Miten tuohon viimainen-mutta-silti-reilusti-alle-pakkasen-pienellä-tihkullakeliin oikein on tarkoitus pukeutua? Toppatakki on liikaa, syksytakki liian vähän. Nahkasaappaat menevät märässä huonoiksi mutta toisaalta ei sitä aina jaksa niissä kumisaappaissakaan lampsia. Pipo hiostaa mutta jos sitä ei ole niin paleltaa. Entäpä ottaako sen sateenvarjon nyt mukaan vai ei, entä kaulaliina?
Tämän sääsekasotkun keskellä elän parhaillaan mekko/hamekauttani. Tähän saakka olen ollut varsin kiinytynyt housuihin mutta nyt yhtäkkiä kaikki aiempien vuosien mekottomat päivät vaativat hyvitystä.
Tänään olen saanut tehtyä niinkin hyödyllisiä asioita kuin varannut kampaajalta ajan otsatukan kynimistä varten ja pyörähtänyt yliopistolla enkunkurssilla. Sitä surullisenkuuluisaa ympäristöoikeutta josta jaksan tauotta valittaa luin viisi minuuttia ja sen jälkeen huomasin kuolaavani tylsyydestä kirjan ikuisen pitkien lauseiden päälle. Se siitä siis. Menen kyllä tenttiin mutta lakikirja saa olla siellä kaikkitietävä raamattuni.

Tämän päivän kiireetön aamu tarjosi oivan tilaisuuden leikitellä vaatekaapin perältä löytyneiden vanhojen kamujen kesken. Ylioppilasmekkoni teki komean comebackin ja täytyy kehaista, että teinpäs kerrankin hyvän ostoksen kun hankin silloin aikoinaan jotain näinkin ajatonta. Kuten huomaatte, luovuuteni asun kokoamisessa ei kuitenkaan ylettynyt niin pitkälle, että olisin osannut jättää tuon leveän vyön pois. Voisi melkein luulla, että se on liimattu kroppaani. Sen verran usein sitä näkyy päälläni:)



Valkoinen paita: H&M
kotelomekko: ZARA
Iänikuinen vyö: Glitter
Sukkahousut: Lindex

Ja kyllä. Ostin jälleen kengät. Sen jälkeen kun luin Tuhlauksen upeasta kenkävarastosta olen vain himoinnut lisää ja lisää (siis kenkiä) :)



Tuollaiset sulottaret siis lähtivät mukaan ja 20 euron hinta oli näistä niin pieni uhraus, että en edes jaksa kärsiä morkkista:)

-Jonna

ps. Sinä joka lähetit minulle mailia ja kyselit vanhoja (käytettyjä ja tuoksuvia) sukkiani käypään hintaan: Ikävä kyllä taidan jättää tarjouksesi tällä kertaa väliin. Tykkään näet pitää jalkahikeni tarkan aromin omana salaisuutenani. Kiitos kuitenkin kohteliaasta sähköpostista;)

kuvat: influenceurs.net, www.princesschic.com.au, www.lorisshoes.com

Prinsessaleikkejä

En tiedä sainko lapsuudenleikeistä hetkellisen yliannostuksen prinsessamekkoja kohtaan mutta jätin kokonaan vanhat välistä. Vaihtarinakin minulla oli erinomainen tilaisuus vetäistä päälle kunnon kermakakku tuplaruseteilla siihen kuuluisaan Promiin mutta sinnekin menin lopulta coktailmekossa. Saman tempun tein Fall Dancen kohdalla.
Tänä keväänä aion kuitenkin leikkiä silkkiin ja satiiniin kääriytynyttä prinsessaa yhden illan verran oikein sydämeni kyllyydestä. Tämän pääsen tekemään tiedekuntani vuosijuhlan varjolla. Viime vuonna jätin kyseisen hienostelutilaisuuden välistä Pariisissa oleilun vuoksi mutta tänä vuonna aion ottaa kaiken irti tästä akateemisuuden opiskelupaikan mukanaan tuomasta pukuleikistä.
Vuosijuhla järjestetään huhtikuussa, joten mielestäni nyt on juuri sopiva aika alkaa pohtimaan ja mietiskelemään sitä kaikkein tärkeintä, eli PUKUA! Tämänkaltaisissa tilanteissa on mielestäni ehdottomasti se huono puoli, että ymmärtääkseni henkilön oletetaan ihan tosissaan valitsevan vain yhden mekkosen. Toisin sanoen kaikista niistä kymmenistä ja taas kerran kymmenistä iltapuvuista pitäisi onnistua onkimaan se yksi täydellisen täydellinen kaunotar ja olla sen jälkeen katumatta ja haikailematta muita iltapukuja. Tilannetta helpottaakseni päätin tehdä listan kaikista niistä asioista, joita mekoltani haluan.
a) täyspitkä (tämä toisaalta on kyllä pakollinen vaatimus)
b) kaunis väri
c) toisaalta mustakin käy
d) kivoja yksityiskohtia
e) tai aivan yksinkertainen
f) ei liian paljastava
g) ei kyllä mikään kaapukaan
h) hihaton
i) paitsi jos ne hihat on tosi kauniit

Noniin, tämän jälkeenhän sen unelmien mekon etsinnän tulisi olla paljon helpompaa;)



Nyt taidankin painua ihan oikeasti nukkumaan ja ehkäpä satun uneksimaan siitä täydellisestä mekosta:)

-Jonna

Okeiokeiokei...ihan kohta menen sinne nukkumaan. Keräsin tähän alle mielestäni potentiaalisia vaihtoehtoja. Mikä sinun mielestäsi on kaunein?



(Tosin..tietenkään mekko ei oikeasti voi olla mikään näistä, koska näin helppo ratkaisu veisi kaiken metsästyksen ja saalistuksen hauskuuden)

kuvat:
Stilissima
http://manolobrides.com/images/disneyprincesses.jpg
http://www.bridalwave.tv/daily_frock/
www.magnetreps.com

16.1.2008

Huijasin teitä eilen hiukkasen. Tilanne on se, että toisinaan tunnen aikamoista häpeää siitä, kuinka paljon tavaraa todella onnistun ostamaan ihan parin tunnin aikana. Eikö ihmisen pitäisi pystyä käydä ruokakaupassa ilman, että mukaan tarttuu se "tosihalpa paita" tai "vyö josta oon aina unelmoinut" ? Toisinaan siis päädyn hiukan vähättelemään sitä kuinka paljon olenkaan taas ostanut. Mutta jos nyt tulen vain rohkeasti ulos kaapista ja tunnustan, että kärsin aika pahasta ostosmaniasta ja, että eilisen rojun lisäksi ostin myös korvakorut ja liivin. Huoh. Heti tuntuu paremmalta:)

Tänään työvaatteita valitessani pääsyin uuteen liiviini, joka näkyy alla olevista kuvista. Pientä puolustelua vielä: tämä liivi maksoi vaivaiset 7,5 euroa ja olin katsellut sitä jo sen alkuperäisen hinnan aikoihin (39,90). Säästöä? Sanoisin kyllä.



Liivi: KappAhl
Koru: KappAhl
Toppi: Naf Naf
Housut:ZARA
ja eihän sitten huomioida ollenkaan hirvittäviä mintunvärisiä sukkiani;)

Ja sitten hiukkasen tärkempään asiaan. Seksi on asia, jonka kuuluisi olla kahden ihmisen yhteisessä ymmärryksessä tapahtuva rakkauden tai himon ilmentymä. Se on jotain, mihin toista ei ikinä saa pakottaa tai väkivaltaisesti alistaa. Kun tälläinen väkivaltaisuus kohdistuu lapseen, on kyseessä paljon muutakin kuin raiskaus. Tälläisessä tapauksessa tämä henkilö ei pelkästään vie lapsen fyysistä koskemattomuutta mutta myös henkisen. Näihin kahteen koskemattomuuteen meillä jokaisella on ehdoton oikeus mutta lapsen on niitä aikuista vaikeampi turvata. Tämän vuoksi se on meidän aikuisten tehtävä katsoa, että lapset saavat kasvaa turvallisessa ympäristössä ja, että heillä on mahdollisuus säilyttää viattomuutensa sekä oikeus lapsuuteen. On myös meidän tehtävämme varmistaa, että jos joku ihminen pääsee vahingoittamaan lasta tällä karmivimalla tavalla ja samalla ryöstää lapsen oikeuden olla lapsi ja elää lapsen maailmassa, että häntä rangaistaan.
Ikävä kyllä Suomen oikeusjärjestelmä mahdollistaa, että pedofiliaan syyllistynyt henkilö voi selvitä teostaan hyvinkin vähäisellä rangaistuksella. Liian monessa tapauksessa tähän kammottavaan rikoskeen syyllistynyt henkilö selviää muutaman kuukauden ehdollisella tuomiolla ja pienillä korvauksilla. Kuinka tämän henkilön hyökkäyksen kohteeksi joutunut lapsi voi todella selvitä ja jatkaa elämäänsä, mikäli hän tietää, että häntä vahingoitanut henkilö voi kävellä vastaan seuraavan kulman takaa? Minkälaisen kuvan hän saa tästä maailmasta, jos häntä vahingoittanutta ei rangaista? Suomen nykyinen rangaistuskäytäntö antaa päätöksillään kuvan, että lapseen kohdistunut hyökkäys ei törkeydessään ole yhtä rangaistava kuin esimerkiksi talousrikos. Mistä lähtien me olemme arvostaneet rahaa enemmän kuin lapsen puhdasta mieltä ja ruumista? Milloin Suomesta tuli tälläinen paikka elää?
Allekirjoitathan Ilta-Sanomien vetoomuksen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan täältä.


kuva: http://images.jupiterimages.com/common/detail/24/93/22569324.jpg

-Jonna

ALEALEALE + vielä -50%

Heräsin tänä aamuna kännykän viestiääneen ja tavasin unensekaisena viestin, jonka mukaan KappAhl antaa minulle -50% jo alennetuista tuotteista. Koska tavoitteenani oli muutenkin raahautua tänään yliopistolle saakka englanninkurssille, totesin, että voisin samalla poiketa katsastamassa kyseisen puodin viimeiset tarjoukset ja samalla palkita itseäni. (siis sinne enkunkurssille menosta).
Koulukin alkoi siis vihdoin virallisesti (läsnäoloa vaativasti). Laskeskelin tässä juuri, että taitaa tulla aika tulenpalava kiire sen samperin ympäristöoikeuden tentin kanssa, koska sain luettua viime viikolla kokonaiset 60 sivua ja tenttialue on noin 500 sivua. Toisaalta, sainpahan ainakin viettää rentouttavan viikon tutustuen vielä hiukkasen lisää sohvaani, johon on jo painautunut kropani ääriviivat:) Nyt sitten pitäisi kai oikeasti ryhdistäytyä! Haukotuttaa ihan pirusti jo koko ajatuskin. Tämä on juuri vikana liian pitkissä lomissa. Ihminen on mukautuvainen. Viimeiset neljä viikkoa olen saanut nukkua yhteentoista ja hankkia makuuhaavoja. Nyt koko idea takaisin arkeen paluusta, ei mitenkään onnistu kaivautumaan laiskotuksen ja herkuttelun täyttämään kallooni.

Kuitenkin, matkalla yliopistolle ja takaisin tähän sohvakullalleni, keräsin mukaani seuraavanlaista pikkukivaa:

Koristeellinen hiuspanta/hiuskoriste Accessorizesta. Hintaa oli jäljellä vaivaiset 3,95 euroa. Odotan innolla, tulenko ihan oikeasti käyttämään tätä:)


(Ja minäkö muka kaipaan otsatukanleikkuuta?!)

Seuraavat ostokset veroittivat eurojani niin säälittävän vähän, että purskahdin nauruun kassalla. KappAhlista löysin itselleni kengät ja kaksi kaulakorua. Loppusumma oli (hetken hiljaisuus) 4,31 euroa! yhteensä.




Ja miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Selvitys:
Kengät maksoivat alunperin 29,90 -> alennettu 9,90 -> alennettu 2,95 - tekstiviestissä luvattu alennus -50% = 1,48 euroa!
Korut taas olivat alennettu jo kahteen kertaan ja tähän päälle lätkäistiin vielä lisäksi -50%



Kuka oikeasti ei rakasta alennusmyyntejä?

-Jonna

ps. varasin eilen liput Pariisiin! 28.3-2.4 vietänkin sitten lipitellen viiniä ja ostellen kenkiä:)



kuva: samasta paikasta kuin blogipohjan kuvatkin.

14.1.2008 ja faktoja peliin

Huomasin tuossa herätessäni ja pakoillessani tenttikirjaani, että tänäänhän on 14.1! Tämä tarkoittaa, että olen nyt pitänyt blogiani kokonaisen kuukauden:) Kun aloitin tänne kirjoittamisen oli ajatuksenani tehdä tästä eräänlainen joululoman aikainen projekti ja palata sitten loman loputtua normaaliin ”blogittomaan” elämään. Nyt kuitenkin huomaan jääneeni tähän kirjoitteluun niin yltiöpäisen täydellisesti koukkuun, että ajatus lopettamisesta ei tunnu kovinkaan todennäköiseltä. Näinpä ollen päätän tänään 14.1.2008 klo. 13.15 jatkaa blogini pitämistä:)

Tässä alla mielestäni ihan hauska faktahaaste, jonka olen bongaillut moneltakin bloggaajalta. ajattelin, että kun nyt jatkan tämän blogin pitämistä olisi reilua kertoa enemmänkin itsestäni:) Valmistautukaa siis kunnon Jonnapläjäykseen;)

Eli pelin säännöt: Jokainen aloittaa kertomalla 7 satunnaista faktaa/tapaa itsestään. Ihmiset jotka pääsevät tähän peliin mukaan kirjoittavat nämä 7 asiaa itsestään sekä pelin säännöt omaan blogiinsa. Sitten heidän tulee haastaa 7 muuta ihmistä tähän peliin ja ilmoittaa näiden ihmisten nimet omassa blogissaan. Heidän tulee myös jättää kommentti asiasta ko. henkilöiden blogeihin, jotta nämä tietävät ottaa osaa peliin ja että he löytävät ohjeet omasta blogistasi.

1) Teini-ikäisenä fanitin suuresti kanadalais-yhdysvaltalaista veljesbändiä The Moffattsia. Rakkauteni poikiin syttyi kun onnistuin pääsemään JYRKI-ohjelmaan katsomaan veljesten keikkaa ja myöhemmin vielä huijaamaan itseni sisään Suosikin järjestämälle kutsuvieraskeikalle valehtelemalla, että jätin lippuni kotiin Joensuuhun (?). Vuoden verran liimailin julisteita seinälleni ja elin unelmissa, joissa vietin loppuelämäni joko Daven tai vaihtoehtoisesti Bobin kanssa. Ymmärtänette järkytykseni, kun sain pari vuotta sitten sattumalta selville, että teinirakkauteni Dave on enemmän kiinnostunut omasta sukupuolestaan;)



2) Olen äärimmäisen kiinnostunut monikkolapsista, eli kaksosista, kolmosista yms. Tavatessani kaksoset saatan täysin unohtaa normaalin sosiaalisen käytöskoodin ja ruveta ahdistelemaan näitä melkein tuntemattomia ihmisiä mitä oudoimmilla kysymyksillä. Omistan mitä ihmeellisimpiä kaksostutkimuskirjoja ja olen kirjoittanut aiheesta kouluaikana jokaisen esitelmän, johon vain onnistuin aiheen tunkemaan. Liittyen aiheeseen, omistan varsin tiukkojakin mielipiteitä liittyen kaksosten (tai muiden monikkolasten) samanlaiseen pukeutumiseen (ei!) ja samankaltaisiin nimiin (ei! ei!) Luulen innostukseni puhjenneen samoihin aikoihin kaksospikkuveljieni syntymän aikaan:)



3) Yliopisto on ensimmäinen koulu jossa olen menestynyt opinnoissa. Peruskoulun ja lukion ajan sain suurimmaksi osaksi varsin huonoja numeroita ja loistin vain parissa aineessa. Peruskoulun päättärini oli 7,3 ja lukion 7,5. Osittain olin tuolloin aika laiska mutta vielä enemmän epäilen kärsineeni jonkinlaisesta hahmotusongelmasta.

4) Tämä on saattanut jo käydä ilmi parista sivulauseesta mutta opiskelen siis oikeustiedettä. Tämä on ollut suuri yllätys kaikille, jotka tunsivat minut yläasteella tai lukiossa (viitaten edellisessä paljastuksessa kertomiini arvosanoihin.)



5) Syy miksi hain lukemaan lakia on haluni perehtyä lapsioikeuteen. Suurin unelmani oli joskus toimia lapsiasiavaltuutettuna tai esimerkiksi lakimiehenä Mannerheimin lastensuojeluliitossa. Lasten hyvinvointiin liittyen minulta kuulee myös erittäin vahvoja mielipiteitä, joita olen yleensä täysin kykenemätön lieventämään. Jos ei halua ajautua kanssani usean tunnin mittaiseen väittelyyn pedofiilien tuomioista (liian lieviä!), sijaiskodeista, homojen adoptio-oikeudesta (jokainen lapsi ansaitsee rakastavan perheen ja sillä, että lasta rakastetaan ei vanhempien sukupuolella ole mielestäni mitään väliä. Mitä taas tulee mahdolliseen koulukiusaamiseen yms, niin eihän ihmiset ikinä opi avaramielisimmäksi, jos joku ei ensimmäisenä riko tuttuja tapoja) yms, muihin lapsiin liittyvistä asioista, ei kannata edes avata kyseistä aihetta keskusteluun. Voin olla todella, todella raivostuttava näissä aiheissa.



6) Olen todellinen itkupilli ja liikutun helposti. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän kulutan kyynelnestettä. Itken helposti elokuvissa, sarjoja katsoessa, lukiessani kirjoja, nähdessäni käsikynkkää kävelevät vanhukset… Tämä on todella rasittavaa. Välillä tuntuu, että puolet ajasta vain nieleskelen kyyneleitä.

7) Ollessani oikein väsynyt alan helposti ajatella itsestäni kolmannessa persoonassa ”Jonna on väsynyt, Jonnalla on nälkä.” Minulla ei ole aavistustakaan, mistä tämä tapa on oikein peräisin! Väsymykseen liittyen olen muutenkin outo. Pyörittelen silmiäni oudosti ja omaan niin hyvät unenlahjat, että voin nukahtaa minne tahansa. Jopa Monacolaiseen clubiin;)

Noniin, tässä ovat ensimmäiset seitsemän tietoiskua, jotka keksin itsestäni:) Toivottavasti paljastukseni eivät tuottaneet kenellekään mitään suunnattomia raivon ja vihan tunteita! Ketään en haasta, koska tämä on niin vanha juttu, että on varmasti kiertänyt jo kaikki blogit.

-Jonna

kuvat: http://www.tamy.fi/fi/images/stories/lakikirja.jpg
http://www.jupiterimages.com/itemDetail.aspx?itemID=23405937
http://www.magnetreps.com

la&su

Lauantai:

Eilen opin, että ruokaostoksille lähteminen lauantairuuhkaan voi olla hyvinkin antoisa kokemus. Nimittäin, jos ruokakauppa sijaitsee samassa rakennuksessa alennusmyynnin mehukkaimpia hintoja huutavan ostoskeskuksen kanssa. Tiedän, tiedän. Se surullisen kuuluisa shoppailunhillintä? Siinä on yksi poikkeus, kuten jo aiemmin on todistettu. Nimittäin maagiset numerot -70%. Mielestäni kenenkään ei tarvitse kiduttaa itseään kävelemällä noiden kauniiden kylttien ohi, edes tarkistamatta niiden edessä olevia tankoja ja tai valmiiksi myllättyjä vaatekasoja. 22 euron hintaan lunastin itselleni yhdestä tälläisestä aletangosta uuden mustan mekkosen:) Mukaan tarttui myös kahdet uudet sukkahousut mutta niitä sukkahousujahan ei minun teoriani mukaan lasketa shoppailuksi:)
Mekko löytyi Flashista ja ihastuin varsinkin sen ohueen kankaaseen, johon on painettu pieniä tummempia, hieman kohollaan olevia palloja. Ainoa ongelma tässä löydössä on, että ilman toppia se paljastaa hieman säädyllistä enemmän rintavakoa, joten joku paitatoppi mekon alla on aivan pakollinen.



Mekko - Flash
Alla kohottamassa Viktor&Rolf hame H&M:ltä
Lempivyö - Glitter
Sukkahousut - Lindex
Kengät - ZARA
(Sukkahousuni ovat muuten maailman söpöimmät. Pilkulliset nekin:) )

Lopun lauantaita vietin lokoisasti katsellen Frendejä (Paon kaksi ensimmäistä tuotantokautta on nyt tuijotettu ja odotan kieli äärimmäisen pitkällä, että saan kolmosen jo ilmestyneet jaksot käsiini) ja jätskiä maiskutellen:) (Viikonloppusiin ei voi opiskella. Pyhitä lepopäivää yms;) )

Sunnuntai:

Taas tuli todistettua, että aikaisin herääminen sunnuntaisin kannattaa, mikäli määränpäänä on kirpputori. Vallilan kirppis oli pakattu täyteen ihmisiä, tavarakasoja ja niiden kasojen kimppuun hyppäsin innoissasi. Mukaan tarttui kolme kirjaa, äärettömän söpö pikkuinen laukku ja neulemekko (?)





Laukun edessä olin heti aivan myyty ja olisin ollut valmis maksamaan enemmänkin kuin myyjän pyytämät kolme euroa:) Ainoa vika tässä ihanuudessani on sen pikkiriikkinen koko. Tuonne ei mahdu kirjaa mukaan. (Kannan lähes aina mukanani kirjaa. Pelastus ruuhkaan jumittuneelle bussille, tylsille luennoille ja yksinään syömiselle).

Neulemekon kohdalla pelästytti ensin myyjän vaatimat kuusi euroa (voi kamala sentään;) ). Päädyttyäni vihdoin tuhlaamaan nämä vaaditut eurot, päädyinkin kiroamaan itseäni koko matkan keskustaan oston typeryydestä. Kaadoin kaiken ärsyynnykseni aamiaistreffeillä kaverini niskaan, joka mekon nähdessään kehuikin sen maasta taivaisiin. Helposti käännytettävänä päätin minäkin aloittaa uuden mekkoni fanituksen. Tyytyväinen olen siis:)

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein rentouttava viikonloppu!

-Jonna

Puskuriprinsessan itkupotkuraivarit

Tänään sain kunnian vastaanottaa H&M:n uuden kevätkuvaston! Muistan vielä selvästi ne ajat, kun kyseisen puodin kultatyttöasiakkaana sain kyseisen läpyskän käsiini jo marraskuun puolen välin tienoilla. Lienevätkö Hennesillä paiskoneet minut mustalle listalle kun pidin tuossa taannoin vuoden kestäneen tilailutauon heidän tuotteistaan? Kahlailtuani opuksen läpi, löysinkin sieltä muutamia mahdolliseen tilaukseen lähteviä vaatekappaleita. Mukava mielikuvitusshoppailuni pysähtyi kuitenkin kuin seinään päästessäni uimapukuihin saakka. Kyllä. Tarjolla oli aivan ihania bikinejä useissa lempiväreissäni. Kauniita leikkauksia ja mahdollisuus omiin yhdistelykokeiluihin. Mitään minulle sopivaa? Eipä juuri. Tilanne on nimittäin se, että minua on "siunattu" 75DD koon rinnuksilla. Näiden kavereiden vuoksi joudun välittömästi hyppimään yli kaikki ihanat bikiniyläosat, jotka alkavat sanoilla,
naru = jos haluan ottaa aurinkoa yläosattomissa, teen sen ilman bikineitä.
kolmio = katso yllä oleva
bandeau = menisi vielä muuten mutta niskaraukkani ei millän jaksa pidellä ylhäällä sellaista painolastia.

Näin. Ratkaisu bikiniongelmaani? Tarvitsen bikiniyläosan kaarituella ja omaa kokoani (tai edes lähellä). Monetko tälläiset bikiniliivit ovat H&M:n tarjonnassa keväällä 2008? hoh, hoh, hoh. Yhdet.
(ja ne olivat rumat). Okei, oli niitä yhteensä jopa kahdet mutta tuo yksi kuulostaa dramaattisemmalta:D

Kun nyt tämän valituksen aloitin voin samalla päästellä vihojani ulos myös sen mestarin ideasta, joka päätti myydä bikinejä ylä- ja alaosa samassa paketissa. (tätä näkee vieläkin surullisen monessa kaupassa). Totta kai! Kaikkihan me olemme samankokoisia ylhäältä ja alhaalta! Ääliömäistä! Olen ylhäältä tuo surullinen edellä jo mainittu 75DD ja alhaalta 36-38. Olen joutunut vääntämään itkua ties kuinka monta kertaa todetessani, että kaupan mukaan sidon alaosan narulla kiinni tai annan puolet rinnoistani roikkua vapaina. Samalla haluaisin vielä osoittaa suuret kiitokseni sille nerolle, joka päätteli, että isorintaiset naiset haluavat sen alaosan ylettyvän yli navan ja mielellään lahkeilla sekä pastellisella kukkakuviolla. Voi kiitos! Nyt ei tarvitse ainakaan pelätä niitä ikäviä palovammoja.

Onko oikeasti liikaa vaadittua, että saisi kauniin yläosan kaarituilla ja samaa tyyliä olevan alaosan, jonka alla ei voi telttautua ja jossa ei ole selluliittejä peittämään tarkoitettua helmaa?

ja by the way H&M, kuppikoot jatkuvat vielä reilusti yli sen C:n!

-Jonna

ainiin! on minulla jotain kivaakin sanottavaa: keksimme tänään äidin kanssa lähteä maaliskuussa kauneushoitoihin Tallinnaan:) Täältä tullaan hoidetut kynnet, uuden malliset kulmat ja uusi väri hiuksiin! Vih-hii!



kuva: http://www.magnetreps.com/